perjantai 29. heinäkuuta 2016

Punaisten purkkien päivä

Pääsin eilen poimimaan ämpärillisen punaherukoita - ja kaikki yhdestä puskasta. Sitä puskaa on kyllä hoivattu rakkaudella. Herukoita jäikin vielä vähän, sillä alimmilla oksilla ne eivät vielä olleet ehtineet saada ihan tarpeeksi väriä.

Osan herukoista pakastin sellaisenaan ja lopuista keitin sokeroimatonta mehua, jota tuli lähes neljä litraa. Talven jälkiruokakiisseleitä varten mehua meni sellaisenaan pakasteeseen muutama purkillinen ja nyt aamupäivällä urakoin ensimmäisen erän punaherukkahyytelöä. Viime vuonna olin samassa puuhassa elokuun kolmannella viikolla, joten luonto on tänä kesänä hoitanut hommansa todella ajoissa.

Kyllä kelpaa nautiskella vaikkapa riistaherkkuja omatekoisen hyytelön seurana.

Puolen tusinan purkin aarre


Myöhemmin illalla (kun olen saanut haalittua lisää tyhjiä purkkeja) hyytelönkeittely jatkuu vaniljatangolla höystettynä. Kanelikin voisi sopia, uskallankohan testata... Onneksi kotona on jäätelöä, joten pääsen maistelelemaan keitoksiani heti tuoreeltaan. Punaherukkahyytelö ja vaniljajäätelö on nimittäin aika lyömätön yhdistelmä.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Vapaaehtoista vertaistukea

Olen ollut muutaman vuoden ajan Allergia- ja astmaliiton jäsen. Liityin jäseneksi alunperin hetken mielijohteesta ihan vain kannatuksen vuoksi, sillä itselläni ei ole diagnosoitua astmaa, allergioita tai yliherkkyyksiä.

Jäsenyys on ollut mukava lisä elävässä arjessa, hajusteettomia pesuaineita sekä ihovoiteita olen käyttänyt jo pitkään eli tiedostamattomastikin ollut hyvällä asialla. Tänä kesänä jäsenyys sai kuitenkin ihan uuden mittakaavan liittyessäni liiton vapaaehtoisten Somelähettiläiden joukkoon.

Ajanhenkiset Some-päivän tarjottavat



Tänään me lähettiläät kokoonnuimme ensimmäistä kertaa Allergiatalolle verkostoitumaan ja perehtymään vapaaehtoisuuteen sekä vertaisuuteen. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa ja kotiinviemisiksi saimme roppakaupalla tietoa ja tukea.

Edelleenkään en ole allerginen enkä astmainen mutta erittäin mielelläni levitän vaikkapa tuoksuttomuuden ilosanomaa. Eikä kemikaalikuorman keventäminenkään kuulosta yhtään hullummalta, joten taidanpa tästä lähtien entistä tarkemmin tutkailla tuoteselosteita ja pyytää lähikauppani valikoimiin useampia Allergiatunnuksella merkittyjä tuotteita.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Papua!

Viidestä pensaspavun taimesta tulee häkellyttävän paljon palkoja, melkein tekisi mieli huutaa apua... Olen kasvattanut papuja samaisessa muuripadassa jo useamman vuoden peräkkäin ja aina ne vain tuntuvat viihtyvän.


Pensaspavut viihtyvät hyvin auringonlämpöä varaavassa muuripadassa

Juuri kiehautin ison kattilallisen papuja pakkaseen. En keittänyt palkoja kuin pari-kolme minuuttia, sillä sitten aikanaan ruokia valmistaessani pavut kyllä kypsyvät lisää. Enkä sitä paitsi kestä veltoiksi ja mauttomiksi keitettyjä vihanneksia muutenkaan.

Pekonilla vyötetyt pavut, sitruunanmehulla ja -kuoriraasteella höystetyt pavut, pavut wokkiruoissa, pavut porkkanoiden kera, papu-perunasalaatti - käyttötapoja löytyy lukemattomia ja ruoanvalmistus on nopsaa, kun pavut ovat jo melkein kypsiä.

Lehtikaalit ja palmukaalit sen sijaan eivät menestyneet laisinkaan. Alku näytti ihan hyvältä niin siemenistä kasvattamissani lehtikaaleissa kuin taimina Annalasta ostamissani palmukaaleissa, mutta jo muutama viikko sitten huomasin kaalieni käyneen kovin reikäisiksi. Ja lähempi tarkastelu osoitti, että pieni vihreä puolisenttinen toukkahan se siellä teki pahojaan. Eikä suinkaan vain yksi toukka vaan joka taimessa niitä oli useampia. Saan siis heittää hyvästit kaaleilleni ja tyytyä kaupan vihannestiskin tarjontaan. Pari pussillista lehtikaalia on kyllä ostettava pakkaseen; se ei vie paljoa tilaa, kun jäätyneet lehdet musertaa suoraan pussissaan pienemmiksi muruiksi. Murusia on sitten helppo karistaa vihreään aamusmoothieen.

"Pitsikaalia"

Ja jestas miten hyvältä maistui ensimmäinen oman maan porkkana :) Nyt vähän harmittaa, etten kylvänyt porkkanaa enemmänkin kuin vain yhden rivin mutta ehkä sitten ensi kesänä.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Totta ja tarinaa

Piipahdin juuri kirjastossa ja sateisen viikonlopun kirjapino näyttää tältä:


Kaksi ylintä ovat itse asiassa ilmaisia poistokirjoja, ja jos Liski on hyvä, se saattaa jäädäkin omaan kirjahyllyyni.

Pinossa on varsin vaihteleva otos lukumieltymyksistäni. Viihdettä, jännitystä, totta ja kuviteltua - vähän niinkuin elämä itsessäänkin.

Dekkareita luen vain kesäisin ja mieluiten ulkona auringonpaisteessa. Silloin ei tarvitse iltapimeällä säikkyä puurunkoisen talon jokaista naksahdusta ja narahdusta eikä pelätä murhaajan vaanivan nurkan takana...

Kevyttä viihdettä (joita tässä otoksessa edustavat Kira Poutanen ja Maira Papathanassopoulos) tarvitsen sen tosiseikan vastapainoksi, että töitä ei vain tunnu löytyvän. Välillä on heitettävä aivot narikkaan ja päästävä irti synkähköistä tulevaisuudenkuvista pitkäaikaistyöttömänä. Ja mikäs siinä paremmin auttaisi kuin poutapilven keveä uppoutuminen unelmointiin.



Toki lukulistalla on pari opiskeluihinkin liittyvää kirjaa, mutta ne jätän suosiolla syksymmälle. Ja oli töitä tiedossa tai ei, niin kesästä aion nauttia joka tapauksessa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Äijäruokaa

Sateisen päivän lämmikkeeksi tuli tehtyä "äijäruokaa" - kyljyksiä ja bataattiranskiksia. Itse asiassa olisi ollut himo ihan oikeisiin ranskalaisiin perunoihin, mutta en viitsinyt lähteä liikenteeseen, joten oli täytettävä vatsa sillä mitä kotoa löytyi.

Bataattiranskikset olivat kyllä varsin makoisia. Suikaloin bataattiviipaleet sormenpaksuisiksi, kaadoin pussiin ja päälle vähän oliiviöljyä sekä mausteseoksen, jossa oli ½ tl paprikajauhetta, ½ tl suolaa, ½ tl pippurisekoitusta ja ripaus chilijauhetta sekä sokeria. Ravistelin pussia aikani ja kumosin bataatit uunipellille ja työnsin pellin 225 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Sillä välin ruskistin paistinpannulla savupaprikajauheella, suolalla ja pippurisekoituksella maustetut kyljykset. Kun kyljyksissä oli molemmin puolin kaunis väri, kippasin ne bataattiranskisten joukkoon jälkikypsymään vielä 10 minuutiksi.


Bataattiranskikset menossa uuniin

Valmista tuli!
Salaatin kanssa ihan terveellistäkin, kun vielä jättää kyljyksen rasvareunuksen lautaselle :)

Ja ihan ilman aasinsiltaa muistui mieleeni kohonnut hemoglobiinini - kävin luovuttamassa verta juhannuksen alla ja ilokseni hb oli vihdoin noususuunnassa ja oli nyt 138.  Edelliskerralla jo jännitin miten luovutuksen kanssa mahtaa käydä, kun hemoglobiini oli ollut tasaisessa laskusuunnassa, mutta auringonkukansiementen rouskuttelu ja spirulinajauhe ovat nähtävästi tehneet tehtävänsä. Hampunsiemeniä ostan kyllä varmuuden vuoksi seuraavalla kauppareissulla, niiden korkean rautapitoisuuden olin jo unohtanut.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lukeminen kannattaa aina

Pitkästä aikaa lähdin tänään lenkille - siis kävellen, en juokse enkä hölkkää. Taivalsin reippaasti tunnissa 8 800 askelta ja olin itseeni tyytyväinen. Tavoitteelliset lenkit ovat jääneet kesän aikana vähemmälle, sillä hyötyliikunta vie ajasta osansa ja toki täytyy tunnustaa, että myös sohvaperunana on tullut oltua.

En kuitenkaan pode millään lailla huonoa omaatuntoa siitä, että saatan päivässä lukea kaksikin romaania tai dekkaria. Kevättalvi meni lähes kokonaan pelkkiin opintoihin liittyvien kirjojen kanssa, joten nyt olen ottanut vahingon takaisin korkojen kera. Sitäpaitsi plantaasillani tai kaksikerroksessa torpassani on aina sen verran tekemistä, että puolen tunnin päivittäinen hyötyliikunta täyttyy aivan itsestään ja kaikki liikunta sen päälle on pelkkää plussaa.

Puutarhakeinu on olohuoneen sohvan ohella paras lukupaikka. Välillä loikkaan keinusta hetkeksi kitkemään tai tekemään jotain muuta hyödyllistä palatakseni tuokion kuluttua takaisin kirjan pariin. Tämänhetkinen kirjapino näyttää tältä:


Enää on lukematta kaksi ylintä, joten huomenissa on mentävä täydennyskierrokselle.Viime viikolla luin Halldór Laxnessia, Anna-Leena Härköstä, Kari Häkämiestä ja Tiina Piilolaa eli tahti on nyt suurinpiirtein kirja päivässä. Ja juuri nyt, kun sade taas ropisee, niin mitäpä siitä muutakaan voisi kuin ottaa kirjan käteen, ehkä viinilasillisen siihen vierelle ja siirtyä sohvannurkkaan...