Lättylounas

Pannukakku/lätty/ohukaisvillitykseni ei ota laantuakseen, joten sateisen sunnuntain ratoksi paistoin amerikkalaisia pannukakkuja astetta terveellisempiä herkkuja eli rahkalättyjä. Ohjeen olen viime vuonna löytänyt Hyvä terveys -lehdestä, joskaan ihan tässä muodossa se ei lehdessä ollut (en nimittäin koskaan käytä margariinia ja jauhot vaihdan usein gluteenittomiksi).

RAHKALÄTYT
2 kananmunaa
125 g eli puoli purkkia (pehmeää) maitorahkaa
2 rkl spelttijauhoja tai gluteenitonta Jyttejauhoa
1/4 tl suolaa

paistamiseen voita

Riko kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja suolaripaus. Paista voinokareella silatussa pannussa; tästä taikinamäärästä tuli 4 keskikokoista lättyä.
Marjoilla höystettynä suorastaan terveysruokaa, vaahterasiirappilirutuksella täydennettynä herkkua :)

Koska ulkona on tosiaan melko luotaantyöntävä sää, sujuu tämä päivä sohvalla puutarhakirjoja lukien ja viljelysuunnitelmia tehden. Pavut esikasvatukseen (tiedän, on vielä liian aikaista mutta en malta odottaa) ja retiisejähän voisi oikeastaan jo ensimmäisen satsin kylvää - paitsi että pitänee sittenkin odottaa viikolle 19, jolloin on taas alakuun aika. Alakuulla alas, yläkuulla ylös; niinhän se meni.

Jämästä järkevää

Perunamuusiahan on turha tehdä yhtä annosta, joten yleensä survon perunoita sen verran, että ainakin pari kauhallista jää rieskoja varten. Viikonlopun peruna-porkkanamuusi jalostui tänään iltapalaksi vuosikymmenten takaisella koulun kotitaloustunnin ohjeella. Tai ohjetta ei enää ole tallella mutta muistinvaraisesti olen hyvällä menestyksellä rieskoja paistanut.

Perunarieskat:
2,5 dl perunamuusia
1 kananmuna
1 tl suolaa
2,5 dl jauhoja

Taikina taputellaan kuudeksi litteähköksi rieskaksi öljytylle leivinpaperille, pistellään haarukalla ja paistetaan 225-250 asteessa noin 20 minuuttia.

Hiukan kalpeiksi jäivät rieskani tällä kertaa, herkullisimmillaan ne ovat kunnolla ruskeapilkkuisina. Jauhoina käytän niitä mitä kaapista kulloinkin sattuu löytymään, tänään oli desi tattarijauhoja ja puolitoista desiä vehnäjauhoja. Kun voi sulaa vielä vähän lämpimän rieskan päälle, on makunautinto taattu. Eri asia on se, oliko sittenkään kovin järkevää ahmia neljä rieskaa juuri ennen nukkumaanmenoa... Toisaalta ne ovat vastapaistettuina parhaimmillaan, huomenna elvytän loput leivänpaahtimessa.

Yläkuu, alakuu ja pelakuu

Vaikka olotila oli yskän takia hiukan surkeahko, oli ohjelmassa eilen Tampereen Supermessut. Urhoollisesti kanssamatkustajat kuuntelivat köhimistäni ja käheytyvää ääntäni mutta reissu kyllä kannatti ehdottomasti! Puutarhapuuhailu sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun kuuntelimme Anne Pöyhösen esitystä kuun vaikutuksista puutarhan töihin perimätiedon mukaan.

Enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan missä vaiheessa kuunkiertoa olen siemenet ja taimet multaan tuikannut; hommat ovat hoituneet milloin minäkin viikonloppuna riippuen lähinnä siitä, mitä muuta ohjelmaa on kalenterin täytteenä ollut.

Vaan jatkossa tukeudun ehdottomasti vanhan kansan viisauksiin ja mantrani olkoon tästä lähtien: yläkuulla ylös ja alakuulla alas.

Miten yksinkertaista ja nerokasta! Yläkuun aikana istutetaan/kylvetään syötävää osaa ylöspäin kasvattavat kasvit (mm. yrtit, marjat, kurpitsat, pavut) ja vastaavasti alakuun aikana istutetaan alaspäin kasvavat (juurekset ja sipulit).

Olin jo työntää loput istukasperunani ämpäreihin mutta nytpä pitääkin malttaa mieli ja odottaa parempaa ajoitusta toukokuun alkupuolelle, jolloin 4.5. olevan täysikuun jälkeen on taas otollinen aika perunanistutukselle.

Ja ne pelakuut, ne ostan torilta vasta viikolla 21 ja istutan yläkuun aikaan :)

Ja koska lääkäriltä tuli tänään muutaman päivän puhekielto kera antihistamiini- ja yskänlääkereseptien, voin hyvällä omallatunnolla uppoutua kaikessa hiljaisuudessa puutarhakirjojeni pariin. Lääkkeiden ohella uskon ehdottomasti puutarhaharrastuksen hyväätekevään vaikutukseen.

Retriitti ja nirvana samassa paketissa

Olen viettänyt muutaman päivän puolipakollista retriittiä, sillä viime viikolla ääneni jostain syystä ensin käheytyi ja sitten katosi kokonaan. Asun yksin, joten kotonani on hiljaista joka tapauksessa mutta töissä oli varsin metkaa, kun ei tarvinnut osallistua kahvipöytä- ja muihin keskusteluihin. Jo ennen ääneni katoamista olin ehtinyt "hiirikäteni" takia varata viime torstaille puolentoista tunnin klassisen hieronnan Mesihelmeen mutta vaihdoin sen hemmottelevampaan kuumakivihierontaan.

Kaunis ja rauhallinen hoitoympäristö, hiljainen hoidettava (tällä kertaa), erinomainen terapeutti Titta ja kertakaikkiaan ihana yhdeksänkymmentäminuuttinen. Ajatukseni lipuivat jonnekin kauas arjen tavoittamattomiin, vaivuin liki nirvanaan. Varsinaisesti kuumakivihieronta kestää tunnin verran mutta koska olin varannut puolentoista tunnin mittaisen ajan, räätälöimme Titan kanssa tilanteeseeni sopivan pidemmän version. Hieronnan päätyttyä leijuin ehkä puoli metriä ilmassa ja yritin kuiskia Titalle kiitoksia. Vielä virkistävä kupillinen teetä, maksumuodollisuudet ja olin valmis kävelemään kotiin. Mitä luksusta, että on tuollainen hoitopaikka vajaan varttitunnin matkan päässä!

Kuumakivihieronnan lisäksi olen käynyt Mesihelmessä mm. aromaterapiassa, shiatsussa, hunajahieronnassa sekä suklaahieronnassa. Suklaahieronta oli sellaista ylellisyyttä, jota on vaikea ylittää - tosin kuumakivihieronta ylsi kyllä aika lähelle. Vaikka vielä ei mitenkään viitsisi ajatella marraskuun loskaisia ja viimaisia säitä, niin seuraava kuumakivihierontani ajoittuu ehdottomasti syksyn pimeisiin ja kylmeneviin iltoihin; silloin sen teho ja miellyttävyys korostuvat varmasti entisestään. Sen sijaan suklaahierontaan tekisi mieli mennä vaikka heti... Turvesaunakin voisi olla hauska kokemus mutta kuppaus, hmmm... sen taidan jättää väliin ;)

Ja PS. Tämä ei ole maksettu mainos - Titta ei edes tiedä minun kirjoittelustani - mutta Mesihelmeä voin suositella lämpimästi.

Syndroma cervicobrachiale, jälkisanat

Melko tarkkaan kolme ja puoli viikkoa sitten, 16.3., jouduin menemään lääkäriin erittäin piinallisen olkavarren säryn takia. Vihlonta alkoi oikean lapaluun tienoilta ja jatkui käsivarren ulkosyrjää ranteeseen asti, etu- ja keskisormi olivat puuduksissa. Diagnoosiksi tuli ns. hiirikäsi, jota hoidettiin kaiken kaikkiaan neljällä akupunktiokerralla + ensimmäisen käynnin yhteydessä viikoksi jätetyillä akunastoilla. Valitettavasti akupunktiosta tai -nastoista ei ollut mitään apua. Ei myöskään Voltaren Forte -geelistä, jota piti hieroa käsivarteen. Viikon lääkekuuriksi annetulla Arcoxialla ei myöskään ollut minkäänlaista vaikutusta. Voitte uskoa, että olisin koittanut lähes mitä tahansa hoitokeinoa tai lääkitystä siinä vaiheessa, kun hermosärkyä oli kestänyt puolitoista viikkoa. Luontaishoitola Mesihelmen hieronta oli ainoa, josta sain hetkeksi helpotusta mutta hierojallekaan en voinut mennä ensimmäisen viikon aikana, kun yläselkä oli täynnä akunastoja.

Sairausloman puolivälissä 25.3. sain lääkkeeksi Lyricaa, jonka sivuvaikutukset olivat selosteen mukaan varsin mittavat. Onneksi kärsin itse vain suun kuivumisesta sekä flunssankaltaisista oireista ja unettomuudesta eli yleisemmät huimaus ja pahoinvointi menivät minulta ohi. Lyricankin annostusta piti ensin kaksin-, sitten kolminkertaistaa, ennenkuin sain säryn laantumaan siedettävälle tasolle. Nyt on jo hyvä tilanne vaikka etu- ja keskisormi ovat jatkuvasti puuduksissa ja vihlonta aika ajoin muistuttaa itsestään. Syön edelleen Lyricaa, joten en oikeastaan tiedä onko särky vähentynyt parantumisen myötä (eli hermopinne vapautumassa) vai ainoastaan siksi, että särkyä on lääkitty pois. Viikonloppuna aion joka tapauksessa vähentää Lyrican annostusta ja katsoa miten käy.

Tietokoneen (hiiren) käyttö piti tietysti lopettaa täysin ensimmäisen sairauslomaviikon ajaksi. Toisella viikolla naputtelin läppärilläni satunnaisia kymmenen-viidentoista minuutin jaksoja ja lopetin heti, kun alkoi tuntua liian ikävältä. Kolmannella viikolla uskalsin kirjoitella jo pidempään mutta tunninkaan yhtäjaksoista rupeamaa en koneella ollut.

Tänään oli sitten toinen työpäivä yli kolmen viikon tauon jälkeen. Eilinen sujui kohtuullisen hyvin, tämä päivä jo paremmin paitsi että ääneni yllättäen käheytyi täysin. Kuiskimalla siis menty tämä päivä. Mutta onpahan välillä muutakin ajateltavaa kuin käsi ;)

Lenkillä lentokentällä

Täydellinen sää ulkoiluun! Kun ei ollut Hesariakaan luettavana, lähdin puoli kymmeneltä reippaalle kävelylle kiertämään Malmin lentokenttää. Vaikka ilmailuharrastus on kallista ja vain harvojen herkkua, soisin silti Malmin kentän toiminnan säilyvän ennallaan - onhan kenttä ennen kaikkea myös koulutus- ja viranomaiskäytössä. En sitä paitsi jaksa uskoa, että suomaastoa paaluttamalla saataisiin rakennetuksi kohtuuhintaisia asuntoja; eiköhän kovapohjaisempiakin alueita löytyisi, jos vain tahtoa niiden löytymiseen olisi riittävästi. Ja toki on oma lehmä ojassa sen verran, että pelkään asuinalueeni loppujenkin palveluiden katoavan ja suorien liikenneyhteyksien keskustaan huonontuvan entisestään, mikäli lentokentälle tulee 20.000 uutta asukasta. Eivätköhän kirjastot, terveysasemat & muut palvelut keskity sitten sinne ja todennäköisesti pikaraitiotie (tai mitä kulkuyhteyksiä sinne nyt onkaan suunniteltu) päättyy tasan tarkkaan kentän alueelle, jolloin se ei hyödyttäisi koillisen muita asukkaita juuri lainkaan.

Täytyy siis yrittää nauttia kenttää kiertävästä hienosta ulkoilureitistä niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Kävelen varsin "vetävänpituisella" askeleella ja kentän ympäri ovelta ovelle matkaa kertyi hiukan yli yhdeksän kilometriä. Tänään se taittui alle puolentoista tunnin.

Kuntoa kohottava askelmäärä (10.000) tuli täyteen jo ennen yhtätoista, joten kaikki sen päälle tuleva on pelkkää plussaa :)

Miten niin malttamaton...

Mitä valoisammiksi illat muuttuvat, sitä enemmän sielu ja ruumis kaipaavat vihreää. Vaikka tänään oli suorastaan hyytävän kylmä, niin en millään malttanut olla poissa pihamaalta. Innoissani tökkäsin talikon kohopenkkiini - mutta voi, piikit upposivat maahan vain muutaman sentin syvyydeltä. Tukevasti jäässä siis ja kasvualustan kohennuksen saan suosiolla unohtaa muutamaksi viikoksi.

Jotain oli kuitenkin pakko tehdä, jotta sain sormet multaan. Yleensä kaupan perunalaarissa eivät valmiiksi itäneet perunat ilahduta laisinkaan mutta kerrankin olin tyytyväinen bongattuani viime viikolla muutaman jo ituisen Siiklin. Ensimmäiset kaksi pääsivät tänään sinkkiämpäriin ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, toiveissa on saada juhannuksena kokonainen kattilallinen herkuteltavaksi. Huhtikuun ajan ämpärini saa olla sisällä lämmittämättömässä huoneessa ja toukokuussa siirrän sen terassille jatkamaan kasvuaan. Hallaharson otan avuksi, jos toukokuun yöt ovat vielä liian kylmät.

Tässä siis lähtötilanne tänään ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Työnsin perunat viiden sentin syvyyteen ja lisään hiekansekaista multaa siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vihreät versot puskevat pintaan. Loput perunat istutan paria kolmea viikkoa myöhemmin, jotta herkkuja on tiedossa heinäkuussakin.

Ruumistani ravitsin aivan mainiolla vihersmoothiella. Avokadosta, itsekasvatetuista herneenversoista, sitruuna- ja appelsiinimehuista sekä tuoreesta mangosta tuli huippuhyvä ja varmasti terveellinen välipalajuoma, jonka tekemiseen ei tarvittu edes järeää kalustoa vaan sauvasekoitin riitti samettiseen lopputulokseen. Hauskat paksut pillit olen saanut Tukholmantuliaisina, on jotensakin ravintolamaisempaa nautiskella juomansa pillillä kuin lasin reunasta tavalliseen tapaan siemaillen.

Paistiin päästyä

Pitkänäperjantaina olisi kai pitänyt syödä kalaa ja säästää lihat myöhempään ajankohtaan mutta viittasin kintaalla moisille säännöille, kun en paastoakaan noudattanut.

Olin siis varannut täksi illaksi kilon painoisen paahtopaistin ja etsiskelin ohjeita sen paistamiseksi. Tällä kertaa koitin Hiidenuhman reseptiä ja erinomaista tuli. Kuivamarinoin paistini "pikatacomausteella" eli savupaprika+juustokumina+chilijauhe+cayennepippuri-sekoituksella ja suolasin sekä pippuroin ruskistamisen jälkeen. Muutaman timjaminoksan ja yhden rosmariininoksan lykkäsin vielä paistin päälle ennen uuniinlaittoa. Yllättävää kyllä vain kilon painoinen paistini vaatikin kaksi tuntia ennenkuin mittari näytti 65 astetta ja niinpä päivällisaika venähti aiottua myöhemmäksi. Onneksi odotusaika sujui mukavasti itsetehtyä saaristolaisleipää ja sienisalaattia nautiskellen.

Koska pakastimesta löytyi vielä viimekesän satoa omalta kasvimaalta, piti myös pavuille löytää uudenlainen valmistustapa. Ilokseni uusimmassa Maku-lehdessä olikin oikein passeli ohje ja lisäkkeeksi valmistin  sitruunalla maustettuja vihreitä papuja  sekä balsamicolla ja vaahterasiirapilla maustettuja paahdettuja ruusukaaleja. Kummatkin pääsevät ehdottomasti uudelleentehtävien listalle, sen verran herkullisia olivat. Lohkoperunat alkavat tässä huushollissa olla itsestäänselvä lisäke melkeinpä ruoalle kuin ruoalle.

Kuvat jäivät ottamatta, kun nälkä alkoi jo olla melkoinen ruoan vihdoin valmistuttua. Mutta ehkäpä ensi kerralla saan kuvatkin mukaan, kun teen paahtopaistia jollain toisella tapaa (kenties suolaliemeen upottaen).

Pashan ja kulitsan sijaan leivoin jo aamulla jälkiruoaksi rahkapiirakan (ilman rusinoita!), jonka sentään ehdin ikuistaakin ennen sen katoamista nälkäisiin suihin ja pakastimen uumeniin.

Ei mitään aprillia

Tästä se alkaa :) Hain KodinKukkien pakettini tänään postista, kannoin multapussin ja turveruukut keittöön sekä ryhdyin hommiin.

Viiden Elan-amppelimansikan lisäksi paketissa oli kolme Blue rain-koristerosmariinia, kolme Euphya-salaattikurkkua, kaksi ahkeraliisaa sekä kaksi poutapilveä.

Kovin ovat vielä vaatimattoman näköisiä; nyt vain kovasti toivotaan kasvun ihmettä. Ja ensi alkuun tietysti sitä, että taimeni juurtuvat kunnolla ja saavat riittävästi valoa yläkerran kattoikkunan alla.

Parin viikon päästä ryhdyn ehkä rapistelemaan eilisessä postauksessa mainitsemiani siemenpusseja. Varsinkin mustajuurta ja vuonankaalia odotan innolla, muut olivat jo tutumpia ja aiemminkin kohopenkkiini päässeitä.

Toki lasken paljon myös näiden mansikantainten varaan. Mitä luksusta onkaan sitten aikanaan käydä napsimassa mansikat aamujogurtin päälle suoraan omalta pihalta... Viimekesäinen mansikkakokeiluni meni sananmukaisesti harakoille, sillä linnut ehtivät nokkia terassilla roikkuvasta amppelista joka ikisestä mansikasta ainakin puolet ennenkuin itse pääsin apajille. Vahingosta viisastuneena istutan mansikat tällä kertaa toisaalle ja kietaisen vielä harsonkin päälle.